Kitka on essee-elokuva ihmisen ja luonnon moniulotteisesta suhteesta Helsingin keskuspuistossa. Puisto syntyy, muuttuu ja elää luonnon ja ihmisen välisessä dialogissa. Elokuva kertoo ennenkaikkea ihmisistä. Puisto ei ole erämaa, se on ihmistenkin aluetta, ja juuri tämä on puiston idea. Voiko luonto ja ihminen olla sopusoinnussa keskenään? Edes puistossa? Vai onko ihmisen ja luonnon välinen suhde jatkuvaa kitkaa?