”Venäläinen asianajaja Sergei Magnitsky kuoli moskovalaisessa vankilassa vuonna 2009. Magnitskyn työnantaja, brittiläis-amerikkalainen sijoittaja Bill Browder syyttää pr-kampanjassaan venäläisiä viranomaisia: Browderin mukaan poliisi hakkasi Magnitskyn kuoliaaksi tämän paljastettua venäläisen poliisin osallisuuden satojen miljoonien dollarien kavallukseen. Browderin työ huipentuu, kun Yhdysvaltain kongressi säätää vuonna 2012 Magnitsky Actin – lain, joka merkitsee pakotteita tapaukseen sekaantuneille. Magnitskysta tulee nopeasti marttyyri, jälleen yksi mädän venäläisjärjestelmän uhri, ja Browderista kirjadiileineen asianajajan perinnön rohkea vaalija.
Venäläinen elokuvantekijä Andrei Nekrasov alkaa tehdä sankarista elokuvaa. Vähitellen Nekrasoville ilmenee, että oikeastaan mikään virallisessa Magnitsky-narratiivissa ei pidä paikkaansa. Tätä ei pahoinpidelty vankilassa, ja salaliittoteoria alkaa paljastua sepitteeksi, jolla Browder yrittää peitellä omia rikoksiaan. Kun todellisuus yllättää Putin-kriittisen Nekrasovin, joka on tehnyt elokuvan muun muassa Lontoossa murhatusta entisestä KGB:n everstistä Alexander Litvinenkosta, joutuu hän pohtimaan työnsä seurauksia: Paijaanko Putinia myötäkarvaan? Selittelenkö brutaalin järjestelmän tekoja parhain päin?" – Timo Harjuniemi, Rakkautta ja Anarkiaa